Sakari Talvitie
Sakari Talvitie (25. joulukuuta 1917 Juva – 7. toukokuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen toimittaja. Hän työskenteli pääosan urastaan Uudessa Suomessa.[1]
Talvitien isä oli pappi, ja tämän työn vuoksi pohjalaisperhe muutti Karjalaan. Talvitie työskenteli 1950-luvulla Uuden Suomen ulkomaantoimituksessa ja vuodesta 1953 Lontoon-kirjeenvaihtajana. Välillä hän oli Uuden Auran päätoimittaja, mutta palasi Uuteen Suomeen, jonka pääkirjoitus- ja artikkelitoimittaja hän oli vuoteen 1976. Talvitie piti lehdessä Vanha Masi -kolumnia, joka lopetettiin ulkopoliittisista syistä 1971, ja päätöksen lopettamisesta teki Kokoomuksen puoluejohto. Uusi Suomi oli Kokoomuksen äänenkannattaja. Talvitie kirjoitti tapauksesta kirjan Vanha Masin manifesti (1972).[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Affärsarbetsgivarnas centralförbund 1945–1970. 1970.
- Liiketyönantajain keskusliitto 1945–1970. 1970.
- "Vanhan masin" manifesti – muistoja kapinaviikoilta, Kustannuspiste, 1972
- Yksityiskoulujen eläkekassan kuva, kuvaus Erkki Markko. 1975
- Virkamiesliitto 1917–1977. Osa 1, 1977, osa 2, 1978
- Kehityspiirteitä Kunnallisvirkamiesliiton historiasta : 1918–1978, 1978
- Maanpuolustushenkeä Karjalassa, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, 1983
- Sortavala ja Laatokan maisemat: muistelmia ja kuvia vanhasta Sortavalasta, saaristosta ja maalaiskunnasta. Karjalan kirjapaino, 1988
- Kehityspiirteitä Kunnallisvirkamiesliiton historiasta 1979–1993, 1993
- Väkivalta ja myytit, Karjalan kirjapaino, 2001
- Suomi ja Viro = Finland och Estland – Finland and Estonia; Henrik Gabriel Porthan -instituutti. 1960–1997, toim. Sakari Talvitie & Tore Modeen. 2001
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Liisa Talvitie, Toimittaja Sakari Talvitie, Kuolleet. Helsingin Sanomat 25.5.2011 sivu C 6. Artikkelin verkkoversio
| ||||||||||
